Tällä viikolla meillä oli merkkipäivä. 8 vuotta sitten, tarkemmin ottaen 16.4.2004 alkoi meidän yhteinen taival. Oltiin kumpikin 18 vuotta, minä aika vasta täyttänyt ja mies pian 19 (hurjan vanha siis jo...! ). Se oli menoa, tajunnan räjäyttävää rakkauden huumaa. Ajattelin, ettei kukaan muu OLE VOINUT kokea sellaisia tunteita kuin mitä me koimme!
No, ehkäpä jokunen muukin tässä maailmassa on ;)
Vuosipäivän kunniaksi katselin meistä kuvia ihan seurustelun alkuajoilta. Ajattelin, että voisin jonkun kuvan tännekin laittaa. Mutta mutta...ne muutamat kuvat oli kyllä niin hirveitä, ettei niitä viitsi tänne lätkiä! Tuli ainakin todettua, että ehkäpä jossain määrin on edustuskelpoisimmiksi muututtu...ehkä. On myös muututtu aikuisemmiksi, arkisemmiksi, tasapaksummiksi, mutta toisaalta avoimemmiksi, vahvemmiksi ja ihanalla tavalla tutummiksi. Mun elämän mies, aina ja ikuisesti :)
Siirappisista aiheista arkisempiin. Vaikka oikeastaan mitään kummempaa sanottavaa ei tällä kertaa ole. Ei olla tehty mitään erikoista. Lilla on lähinnä huvitellut teettämällä mulle do it yourself -tissien suurennusta, eli siis tunkenut paperitolloja mun paidan sisään. Sitten se viilettää täällä sisällä kaulurit kaulassa, miehen pipo päässä ja sukat käsissä. Itse pukeutuminen on siis yhä enevässä määrin pop. Aamuisin Lilla haluaa ehdottomasti "piikata" eli meikata. Joo...ei se siis oikeasti meikkaa :D Tykkää vaan penkoa mun meikkejä, huiskutella mun poskia puuterihuiskulla, tunkea ripsentaivuttimia mun silmiin ja harjata mun hiuksia kulmakynän harjapäällä. Yhtenä aamuna Lilla yhtäkkiä pisti mua pinseteillä varpaaseen. Ajatteli niiden ilmeisesti olevan kynsisakset. Edellä mainittu kauneuskäsittely ei siis ole aina sieltä rentouttavimmasta päästä... Välillä mua kauhistuttaa, kun vajaa puolitoistavuotias leikkii meikkaamista. Mutta toisaalta, minkäs teet. Yhtälaillahan se matkii meikkaamista kuin siivoamistakin.
Sain yhtenä päivänä napattua pari aika ihanaa kuvaa Lillan pukeutumisharjoituksista. Silloin se oli löytänyt mun huiveja päällensä. Tässä kuvassa tosin äiti on kyllä "hieman" avustanut huivin pukemisessa...
Sellaista tänään... Seuraavalla kerralla toivottavasti jotakin vähemmän hajanaista! :)
Onnea merkkipäivän johdosta! :)
VastaaPoistaJa tosiaan, eihän se pikkutyttö vielä "halua itseään kaunistaa" vaan matkii mitä äiti tekee. :)
Muistan muuten kun siskon tyttö halusi muistaakseni vajaat 3-vuotiaana joululahjaksi "sisävaatteita", vaihteli siis vaatteita monta kertaa päivässä. Tytöt on tyttöjä.. ;D
Onnittelut!! Mä oon joskus miettinyt, että noin nuorena rakastuessa se huuma on varmaan voimakkaampi. Muistaakseni mulla ja miehelläni ei ollut ihan noin vahvaa tunnepuuskaa. Oltiinhan me rakastuneita ja ihastuneita (ja kai me vieläkin ollaan rakastuneita, vaikkei enää ehkä ihastuneita :) mut varmaan se ikä vähän tasoittaa? Toistaalta ihan jees, toisaalta sääli ettei törmätty aiemmin. Olis kiva muistella tollasia tunnemyrskyjä. (Mä olin siis jo 27 kun mentiin naimisiin. Muistaakseni.:)
VastaaPoistaToi sun kauneushoitola kuulostaa jännittävältä!! :)
Upeaa <3 Paljon onnea vuosipäivän johdosta!
VastaaPoistaSulle ois haaste mun blogissa :)
VastaaPoistaLaura: Toi on kyllä paras synttäritoive mitä oon kuullut! :D Niin kuin sanoit, tytöt on tyttöjä!
VastaaPoistaMimmu: Tosi mielenkiintonen näkökulma! Varmaan ihan perää, että nuorempana voi enempi tunteet kuohua, kun ne silloin kuohuu muutenkin kaikessa :D
Celina: Kiitos <3
Anna W: Oi että, täytyypäs tulla kurkkaamaan!:)
Ihana kuva Pikkusesta♥
VastaaPoistaMeillä neiti vaihtelee vaatteita koko ajan.Ain joku rätti päässä.
Laukku kädessä tai tms.
Miten se tuleekin niin luonnostaan tytöillä toi vaatteiden kans pläräily.Mä olin itse pienenä aivan samanlainen.
Meidän Lyyti on kans aina meikkaamassa mun kans:)
Sannu: Kiva kuulla etä on muitakin pieniä meikkaajia :D Mä muistan kans aika paljon leikkineeni mummojen vanhoilla mekoilla "hienoa neitiä", joten kaipa sitä vaan tytöt on tyttöjä :)
VastaaPoistaVielä näin jälkikäteen, onnea vuosipäivän johdosta!
VastaaPoistaKiitos Ansku!:)
VastaaPoista